Hääpäivän aamu alkoi jännittävissä tunnelmissa. Olin saanut nukuttua yllättävän hyvin ennakkoajatuksista poiketen. Heräsin kuitenkin ennen kellonsoittoa ja lähdin suihkuun. Suihkussa jännitys alkoi pikkuhiljaa nousta ja luulin hetkittäin, etten saa henkeä tai pyörryn. Tulinkin suihkusta ulos itkukurkussa ja mumisin "nyt minua jännittää". Kaasot onneksi pysyivät rauhallisina ja kehottivat minuakin hengittelemään ja kuivaamaan hiukset, että päästään aamupalalle.
Luojalle kiitos valitsimme olla tyttöjen kanssa hotellissa edellisen yön. En olisi varmasti pysynyt yhtään niin rentona, jos olisin ollut yhtään lähempänä juhlapaikan koristeluasioita tai, jos olisi pitänyt alkaa aamupalaa itse taikomaan tai nähdä hirveästi ylimääräisiä naamoja.
Aamupalalla jännitys vähän lakkasi. Söimme sitä yhdessä isin, isin vaimon ja mun mummin kanssa. Juttujen taso oli yllärinä taas melko alhaista, joten en päässyt naurulta panikoimaan vieläkään. Noin klo 9:00 kampaaja-meikkaaja Ama saapui hotellille ja alkoi vääntämään mulle kampausta ja meikkiä. Samaan aikaan toinen kaasoista oli kammattavana siskoni hellässä huomassa toisessa huoneessa. Myös ihanaakin ihanampi kuvaajamme Teija Moodphoton takaa saapui kuvaamaan valmistelujamme.
Ama taikoi minulle kauniin ja kestävän niskanutturan. Meikkistä löytyi vaaleanpunaisen ja luumun sävyjä niin silmistä kuin huulistakin. Täytyykin muuten antaa isot kehut NYX -merkin mattaiselle "huulilakalle" (noin 9€), joka kesti mielettömän hyvin huulissa vain muutamalla lisäyksellä koko päivän ajan. Minun jälkeeni Aman tuoliin istuutui toinen kaasoni, jolle luotiin hiuksiin rennohko nuttura ja erittäin kaunis meikki.
Toisen kaason meikkautuessa minulle alettiin pikkuhiljaa pukea hääpukua päälle. Harjoitus oli tehnyt taas mestarin ja kaaso A nyöritti puvun nopeasti ja kerralla kuntoon. Korvikset korviin, rannekoru käteen, pikkulaukun pakkaus ja kengät jalkaan. Se olisi menoa sitten!
Siirryimme ulos odottelemaan hääauton saapumista hyvissä ajoin, että ehdimme ottaa muutaman yhteiskuvan kaasojen kanssa kaupunkimiljöössä. Ohikulkevat ihmiset onnittelivat, kehuivat kauniiksi ja kehottivat nauttimaan päivästä. Voi vitsit miten hyvä olo siitä tulikaan. Joku täysin tuntematon halusi sanoa juuri minulle noin kauniita sanoja, Kiitos <3
Hääautonamme toimi Busmo Oy:n Mercedes Benz S Lang. Palvelu heilläkin oli ensiluokkaista ja auto upea! Autoon hypättyämme lähdimme ajamaan kohti kirkkoa. Odottelimme hetken autossa toisen kadun varressa, että sulho on varmasti ehtinyt mennä sakastiin. Varmistussoiton saatuamme ajoimme kirkolle, jossa näimme kasan vieraita pihalla. Kaasot lähtivät katsomaan, että kaikki on kunnossa ja minä vilkuttelin autosta vieraille kuin mikäkin kuninkaallinen. Siskoni jakoi kirkon ovella nenäliinoja ja vihkimisessä laulettavan virren sanoja.
Kohta kävi käsky lähteä morsiushuoneeseen odottamaan, vihkimisen aloittamista. Morsiushuoneessa ehdimme olla noin 10 minuttia ennen vihkimisen aloittamista. Isi kysyi jossain vaiheessa minulta ja kaasoilta, että "Oletteko te koskaan hiljaa?". Annoimme hymyissä suin kielteisen vastauksen. Kaasot lähtivät kävelemään alttarille ja me jäimme isin kanssa kirkon aulaan odottamaan ovien aukeamista ja marssin alkua. Olo oli jännittynyt, mutta todella turvallinen.
Sulhasen aamu meni hieman erilaisissa tunnelmissa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)
Voi vitsi kun näyttää hyvältä ensimetreiltä asti! Tätä on odotettu :D Onnea vielä kovasti teille molemmille!
VastaaPoista