Hääpäivän aamu - "Oho kukat unohtu"

Aiemmin pääsitte lukemaan hääpäivän aamusta morsiammen näkökulmasta. Mites se sulhanen sitten vietti aamunsa?

Aamu alkoi heräämisellä ennen kellonsoittoa kotona. Ensimmäisenä tehtävänä oli koiran ulkoilutus niinkuin muinakin aamuina. Bestman ja veli saapuivat noin puoli yhdeksän maissa. Siihen mennessä autoon oli pakattu jo lähes kaikki juhlapaikalle lähtevät juomat. Pojat auttoivat loppujen kamojen rahtaamisessa, jonka jälkeen siirryttiin juhlapaikalle. Juuli oli muistanut edellisenä iltana, että olimme unohtaneet ostaa alkoholittomat alkumaljat kokonaan. Kävimme siis ostamassa ne aamun aikana.

Juhlapaikallamme Wanhassa Bäckbyssä meitä oli vastassa kasa koristeluapulaisia. Juhlapaikka näytti todella hyvältä jo sinne saavuttuamme. Pöydät oli laitettu sovitusti paikoilleen ja niihin oli katettu lasit, aterimet, servietit yms. Meidän hommanamme oli siis asetella kynttilät, paikkakortit, pöytänumerot, vieraslahjat yms. paikoilleen. Lisäksi roudasimme juomat kylmiöihin ja rakennettiin paikka vieraskirjalle. Aamun aikana tehtiin vain yksi puhelu kaasolle koskien karkkibuffaa. Lopulta senkin hoiti juhlapaikka paikoilleen sovitusti.

Juhlapaikalla aikaa meni yhteensä reilu tunti. Sen jälkeen tultiin poikien kanssa meille MC Donaldsin kautta. Aterioinnin jälkeen veli lähti kotiinsa valmistautumaan ja me bestmanin kanssa käytimme Teuvon ulkona ja aloimme valmistautua vihkimiseen. Valmistelujen lomassa oli pakko nautiskella yksi olut jännitystä lievittämään. Puku päälle, taksi pihaan ja hyvissä ajoin kohti kirkkoa. 

Olimme päässeet jo hyvän matkan eteenpäin, kun bestman huomasi kukkien unohtuneen meille. Onneksi olemmi varanneet hyvin aikaa, että ehdimme hakemaan kukat ja olimme silti ajoissa kirkolla. En olisi halunnut olla vastaanottamassa sitä hetkeä, kun Juuli ja kaasot kuulee kukkien unohtuneen. Olis saattanut läski tammua.

Lopulta saavuimme kirkolle kukat mukanamme. Tervehdimme muutamat jo kirkolla olleet vieraat ja kiikutimme kukat morsiushuoneeseen. Sitten siirryimme sakastiin odottamaan vihkimisen alkamista. Reilu 5 minuuttia ennen vihkimisen alkamista siirryimme alttarille. Yllätyin ettei jännnittänyt ollenkaan kaikkien vieraidemme edessä seisoskellessa. Viimein saapumismarssi pärähti soimaan ja näin kauniin morsiammeni kävelevän kohti alttaria.

Hääpäivän aamu - Juuli, Keep calm!

Nyt alkaa vihdoin postaukset häistämme. Vähän menee perhosia vatsassa, kun ajatteleekin aikaa muutaman viikon taakse. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja olen onnellisempi, kuin koskaan. Suuren osan postauksen kuvista on ottanut Teija Härmäaho, upea nainen Moodphoton takana. Ethän kopio kuvia!

Hääpäivän aamu alkoi jännittävissä tunnelmissa. Olin saanut nukuttua yllättävän hyvin ennakkoajatuksista poiketen. Heräsin kuitenkin ennen kellonsoittoa ja lähdin suihkuun. Suihkussa jännitys alkoi pikkuhiljaa nousta ja luulin hetkittäin, etten saa henkeä tai pyörryn. Tulinkin suihkusta ulos itkukurkussa ja mumisin "nyt minua jännittää". Kaasot onneksi pysyivät rauhallisina ja kehottivat minuakin hengittelemään ja kuivaamaan hiukset, että päästään aamupalalle.

Luojalle kiitos valitsimme olla tyttöjen kanssa hotellissa edellisen yön. En olisi varmasti pysynyt yhtään niin rentona, jos olisin ollut yhtään lähempänä juhlapaikan koristeluasioita tai, jos olisi pitänyt alkaa aamupalaa itse taikomaan tai nähdä hirveästi ylimääräisiä naamoja.

Aamupalalla jännitys vähän lakkasi. Söimme sitä yhdessä isin, isin vaimon ja mun mummin kanssa. Juttujen taso oli yllärinä taas melko alhaista, joten en päässyt naurulta panikoimaan vieläkään.  Noin klo 9:00 kampaaja-meikkaaja Ama saapui hotellille ja alkoi vääntämään mulle kampausta ja meikkiä. Samaan aikaan toinen kaasoista oli kammattavana siskoni hellässä huomassa toisessa huoneessa. Myös ihanaakin ihanampi kuvaajamme Teija Moodphoton takaa saapui kuvaamaan valmistelujamme.

Ama taikoi minulle kauniin ja kestävän niskanutturan. Meikkistä löytyi vaaleanpunaisen ja luumun sävyjä niin silmistä kuin huulistakin. Täytyykin muuten antaa isot kehut NYX -merkin mattaiselle "huulilakalle" (noin 9€), joka kesti mielettömän hyvin huulissa vain muutamalla lisäyksellä koko päivän ajan. Minun jälkeeni Aman tuoliin istuutui toinen kaasoni, jolle luotiin hiuksiin rennohko nuttura ja erittäin kaunis meikki.

Toisen kaason meikkautuessa minulle alettiin pikkuhiljaa pukea hääpukua päälle. Harjoitus oli tehnyt taas mestarin ja kaaso A nyöritti puvun nopeasti ja kerralla kuntoon. Korvikset korviin, rannekoru käteen, pikkulaukun pakkaus ja kengät jalkaan. Se olisi menoa sitten!

Siirryimme ulos odottelemaan hääauton saapumista hyvissä ajoin, että ehdimme ottaa muutaman yhteiskuvan kaasojen kanssa kaupunkimiljöössä. Ohikulkevat ihmiset onnittelivat, kehuivat kauniiksi ja kehottivat nauttimaan päivästä. Voi vitsit miten hyvä olo siitä tulikaan. Joku täysin tuntematon halusi sanoa juuri minulle noin kauniita sanoja, Kiitos <3

Hääautonamme toimi Busmo Oy:n Mercedes Benz S Lang. Palvelu heilläkin oli ensiluokkaista ja auto upea! Autoon hypättyämme lähdimme ajamaan kohti kirkkoa. Odottelimme hetken autossa toisen kadun varressa, että sulho on varmasti ehtinyt mennä sakastiin. Varmistussoiton saatuamme ajoimme kirkolle, jossa näimme kasan vieraita pihalla. Kaasot lähtivät katsomaan, että kaikki on kunnossa ja minä vilkuttelin autosta vieraille kuin mikäkin kuninkaallinen. Siskoni jakoi kirkon ovella nenäliinoja ja vihkimisessä laulettavan virren sanoja.

Kohta kävi käsky lähteä morsiushuoneeseen odottamaan, vihkimisen aloittamista. Morsiushuoneessa ehdimme olla noin 10 minuttia ennen vihkimisen aloittamista. Isi kysyi jossain vaiheessa minulta ja kaasoilta, että "Oletteko te koskaan hiljaa?". Annoimme hymyissä suin kielteisen vastauksen. Kaasot lähtivät kävelemään alttarille ja me jäimme isin kanssa kirkon aulaan odottamaan ovien aukeamista ja marssin alkua. Olo oli jännittynyt, mutta todella turvallinen.

Sulhasen aamu meni hieman erilaisissa tunnelmissa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)