Polttareiden toinen päivä

Yritän tiivistää polttarini toisen päivän tähän postaukseen, joten tämä voi olla mittaa maraton.

Aamu alkoi heräilyllä kahdeksan aikoihin. Aamukahvin ja pienen ehostautumisen jälkeen pakkaunuimme autoihin ja lähdimme ajamaan minulle vielä tuntematonta määränpäätä. Saavuimme Peroba Cafélle, jossa söimme brunssia. Paikka oli niin kaunis ja ruoka hyvää, että se sai minussa aikaan pienen herkistymisen.

Rauhassa nautitun ruuan jälkeen lähdimme kävellen kohti Leppävaaraa, jossa hyppäsimme junaan ja kohti Helsinkiä. Helsingissä sain tehtäväkseni kerätä vinkkejä onnistuneeseen avioliittoon. Tuo oli yllättävän vaikeaa. Monet eivät niitä osanneet sanoa tai kello oli vielä liian vähän moiselle ajatustyölle. Parit vinkit kerättyäni lähdimme kävelemään kohti meidän vihkikirkkoamme, jonka pihalla nautiskeltiin lasi skumppaa ja fiilisteltiin kohti koittavaa hääpäivää.

Kirkolta kävely jatkui vielä pidemmälle punavuoren sydämmeen. Menimme nääs HiMo Clubille, jossa meillä oli ohjattu tanssitunti "Jamming in the club". Tunnin aikana hiki virtasi ja vähän hymyilyttikin. Tanssin jälkeen otettiin muutama ryhmäkuva ja suurinosa polttariporukasta häipyi toisaalle ja minä jäin kaasojen kanssa peseytymään ja meikkautumaan Himo Clubin tiloihin.

Kun enimmät meikit oli laitettu ja hiukset kuivattu, siirryimme ulos odottamaan kyytiä. Jälleen poksui skumpat, joita nautittiin hetki ulkona ja loput autossa matkalla seuraavaan paikkaan. Minut kyyditettiin Kannelmäkeen JaanaX liikkeeseen, jossa Jaana loi minulle upean kampauksen. Tämäkin oli ihan nappi ohjelmavalinta, koska minä olen yleensä se, joka laittaa muiden hiuksia. Nyt sain vain nauttia.

Kampauksen jälkeen siirryimme takaisin päämajaamme, jossa ystävät odottivat upean näköisinä. Myös pientä syötävää oli tarjolla, että kuplat ei nouse liian korkealle päässä. Meillä oli taas ihanasti aikaa keskustella ja nauttia toistemme seurasta naurun ympäröimänä.

Illan pimetessä siirryimme ulos tien varteen odottelemaan taksia. Taksissa laulu raikasi ja tunnelma oli katossa. Kurvasimme Helsingin keskustaan ja Cantina West ravintolalle, jossa nautimme dinneriä.

Hyvän ruuan ja juoman jälkeen lähdimme kävelemään kohti rautatieasemaa. Päädyimme kuitenkin kansallisteatterin lavaklubille. Aloin jännittämään hirveästi, koska paikka ei todellakaan ole osa meidän tyypillistä kemu-iltaa. Odotin, että minulle on järjestetty, joku pieni spektaakkeli, ehkä minulle laulettaisiin tai soitettaisiin joku kaunis kappale, jonka tahtiin saisin taas itkeä. Mutta ei.. Erittäin lahjakkaan viulistin jälkeen lavalla kuulutettiin minut hyvin kyseenalaisella taiteilijanimellä. Meinasin oksentaa häpeästä ja videolla näytin siltä, että olisin 7 promillen humalassa valuvine "bride to be" -nauhoineni. Minua pyydettiin lukemaan edellisenä iltana juosten tehty runoni. Runo oli ihan kamala:D Yritin keksiä siitä paremman, mutta verbaaliset lahjani ei tässä tilanteessa pelastaneet. Sain kuin sainkin runoni luettua ja raikuvien aploodien saattelemana menin kiittämään ystäviäni minulle suodusta kunniasta. Vaikka pelotti ja vähän vitutti, silti tämäkin ohjelmanumero oli loistava ja hauska. Vähän jäi harmittamaan, etten tajunnut kiittää tyttöjä julkisesti päivästä <3

Lavaklubilta siirryimme vielä iloiseen katupoikaan kuuntelemaan ja vähän laulamaankin karaokea. Loppuillan vietimme Kaarle XII ravintolassa. Kahden jälkeen alkoi väsymys ja kuplat viedä voiton ja nappasimme taksin kohti Espoota. Nukkmaan menin oman siskoni viereen maailman isoimman onnen tunteen kanssa. Aamulla olo oli fyysisesti hieman heikko, mutta ehkä se kuuluu asiaan?

Haluan vielä kiittää ystäviäni, että järjestitte minulle yhden elämäni parhaimmista viikonlopuista. Olette kaikki minulle todella tärkeitä ja rakkaita <3 Kiitos!