Noin koko viime vuoden olin O:lle kohteliaasti vihjaillut, miten sormus voisi pikkuhiljaa vasempaan nimettömään löytyä. Vihjailut eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja olin jokseenkin jo valmistautunut elämään ikuista avoliittoa. No en edes ollut, mutta väritetään nyt vähän. Muistaakseni lokakuussa varasimme puoliksi extempore matkan Thaimaan Khao Lak:iin jouluksi. Syksy oli ollut töiden puolesta todella raskas ja muistankin, kuinka matkalle lähtöpäivänä töissä kesken henkilöstöpäivän kyyneleet kirposi silmiin ja stressi sekä väsymys alkoi purkautumaan.
Koska joulu oli tulossa olin tietenkin hankkinut myös lahjan O:lle. Päätin antaa sen hänelle jo ennen reissuamme, koska siitä saattaisi olla hyötyä. O sai lahjaksi hienon uuden Gantin Toalet-laukun. Paketissa oli jotain muutakin, mutta en nyt kyllä muista mitä.. Tietenkin toivoin, että O olisi antanut myös minun lahjani ennen matkaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Lähdimme reissuun 16.12. Jouluaattoon oli siis aikaa vähän yli viikon verran. Tuon viikon aikana rasittavuuteen asti kyselin ja utelin lahjastani. Joka päivä, monta kertaa. Koska O ei suostunut antamaan lahjaa, yritin väsyttää hänet pyytämällä kuvailemaan sen kokoa ja arvailemalla mikä se voisi olla. Hämmentävää tästä tietenkin teki se, etten ollut nähnyt mitään lahjoja esimerkiksi hänen levällään olleessa matkalaukussa. Olen ehkä maailaman kärsimättömin tyyppi näissä asioissa ja voin suoraan sanoa, että tuollainen pihtaaminen vitutti ihan armottomasti.
Aaton aattona olimme hotellimme rannalla kuten lähes kaikkina päivinä kuluneen lomamme aikana. O lähti käymään hakemassa juotavaa tai jotain muuta huoneestamme ja minä tyytyväisenä nautin lämmöstä. Useampana päivänä minä lähdin aiemmin pois rannalta, koska halusin käydä rauhassa suihkussa ennen dinnerille lähtöä. Tuona päivänä O lähti kuitenkin mukaani. Huoneeseemme tultaessa kävelin suoraan terassille ja ripustelin pyyheitä yms. rantakamoja "kuivamaan". O jäi huoneeseen ja kutsui minutkin sinne.
Kun menin huoneeseen oli sängyllä sormusrasia odottamassa. O pyysi avaamaan sen ja polvistui samalla eteeni ja esitti ne maagiset sanat "Tuletko sä mun vaimoksi?". Katselin sormusta ja O:ta vuorotellen. Nainen, joka on äänessä lähes kokoajan ei saanut pihaustakaan suustaan. Ugly cry teki tuloaan ja meikä on yhä hiljaa. O tietenkin odotti kiivaasti vastaustani ja tokaisi "No vittu tuutko?". Tässä vaiheessa itku tuli ja sain inistyä "joo". Pienten itkujen saattelemana pujoteltiin sormukset sormiin.
Suurimmista tiloista selvittyämme mentiin terdelle pötköttelemään vielä hetkeksi ja juomaan yhdet limut. Samalla tutkailtiin sormuksia tarkemmin ja näpyteltiin viestejä sukulaisille. Ärsytti pikkasen, etten ollut käynyt manikyyrissä pariin päivään, koska kynsilakat oli tosi rumana silloin. Illalla mentiin syömään ihanaa dinneriä ja käytiin hieronnassa. Otin myös manikyyrin, jotta saadaan otettu pari kuvaakin tuoreeltaan :D
Tunsin tuolloin suurta onnellisuuden ja rakkauden tunnetta. Nyt istumme omalla koti sohavalla kynttilän valossa. O katsoo leffaa ja mä näpytän konetta. Päälimmäisenä tunteena on yhä mieletön onnellisuus ja rakkaus. Kaupan päällisenä perhosia leijailee vatsassa, kun mietin viimeistä viittä vuotta taaksepäin ja tulevia eteenpäin. Alle 5 kuukautta h-hetkeen <3
