Eilen saimme suru-uutisen. Rakas ukkini oli menehtynyt aamupäivällä yllättäin. Ukkini oli yksi maailman hauskimmista ihmisistä. Hänet tullaan varmasti muistamaan mm. hyvästä tilannekomiikasta ja mielettömistä vitseistä. Hän oli myös yksi suvaitsevaisimmista ihmisistä, jonka tiedän. Hän välitti ja piti huolta. Lapsena isille ja äidille suuttuessani painelin pääpunaisena mummolaan, jossa ukki keitti kahvit ja sen sekaan sai laittaa sokeria. Kotiin palattiin ehkä vähän paremmalla mielellä..
Suru on suunnattoman suuri. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta harmittaa myös, ettei ukki ehtinyt meidän häitä juhlimaan. Eikä näkemään tulevia lapsenlapsenlapsiaan. Emme myöskään ehtineen hyvästelemään. Ukki kuitenkin elää meidän sydämissä ja seuraa varmasti meidän jokaista liikettä.
Olen todella kiitollinen, että saimme elää lähellä isovanhempia koko lapsuutemme. Olen todella kiitollinen, että saimme pitää ukkimme elämässämme näin pitkään. Olet rakas <3
Osanottoni! Minunkin pappani kuoli juhannuksena ja häntä kaipaan edelleen joka päivä. Hän teki minulle viisi vuotta sitten kapiokirstun häälahjaksi, koska pelkäsi ettei ehdi näkemään häitäni. Niinhän siinä kävi, että 14kk ennen häitä hän sitten kuoli :(
VastaaPoistaJaksamisia!
Kiitos kovasti. Lohduttavaa, että meillä jäi huippu muistot ukista <3
PoistaOsanotot ja voimia suuren surun keskelle! <3
VastaaPoistaKiitos kovasti. Joululaulut sai ehkä ensimmäistä kertaa aikaan suuria tunteita <3
PoistaVoimia! :( Itse jouduin myös pyyhkimään ukkini nimen yli vieraslistasta viime kesänä. Itseäni jäi eniten harmittamaan se, että isovanhemmat ja oikeastaan koko suku asuu niin kaukana, että emme olleet koskaan kovin läheisiä, mutta olisin tietenkin silti halunnut molemmat isovanhemmat vieraiksi häihimme.
VastaaPoistaKiitos kovasti! Meillä on myös ollut nyt muutaman vuoden monta sataa kilometriä välimatkaa, mutta onneks se ei ole mitenkään tehnyt meistä etäisempiä.
Poista